Raska(u)s vitutus
Tänään se iski. Suuri raskausvitutus. Aamuviideltä jo heräsin siihen, että olisin voinut lähtä lynkkaamaan viime viikkoisen autokorjaajan joka rahasti kyllä kaikesta muusta paitsi varsinaista vikaa ei saanut korjattua. Valvoin ja vittuunnuin niin ettei veri enää kiertäny. Juoksin pissalla ja kääntyilin huonosta asennsota toiseen. Vauva potki mahassa minkä ehti. En tosiaankaan tiedä kuka tästä olotilasta nauttii ja miten tässä voi selvitä vielä neljä kk tietäen että kaikki tulee vaan pahenemaan. Tähän asti on mennytkin suht ok kun ei ole paljon vauva haitannut olemista ja menemistä. Nyt on herra ties mitä liitoskipuja eikä liikkuminen ole enää itsestään selvyys. Eilen kävin koirien kanssa 6-7 km kävelylenkin, johon meni aikaa 1,5 h! Oikeesti! Ihan kamalaa.
Aamulla heräsin tähän vitutukseen ja mies ei ymmärrä yhtään mikä mua vaivaa. Raivosin tiskeille ja koirille ja elämälle. Olisin toivonu lohdutusta ja tukea mutta mies vain pakenee kauemmas (minkä toisaalta ymmärrän hyvinkin). Sitten mies haluaa alkaa öljyämään terassia ja tuo minullekin pensselin. Aikani siellä kyykistelin ja ähisin kunnes purskahdin itkuun. Tuntuu vaan niin pahalta olla tällainen kykenemätön möhis. Helpotusta tähän oloon ei yhtään tuo eilen valjenneet taloushuolet. Tottakai verotus on ollut alkuvuoden persiillään ja näin ollen kun sitä loppuvuodeksi korjataan ei jää paljon mitään äitiysrahoista käteen. Ja niin, se auto on edelleen rikki.
Tää on niin tätä.
